Unkarilainen vallankumous ja vapaussota (15. maaliskuu 1848 – 4. lokakuu 1849) on Unkarin modernin historiaan liityvää tapahtuma.
1710 luvulta Unkari oli osa Itävallan Habsburgien Imperiumia. 1820 luvulta alkoi uudistusaika.
Sándor Petőfi: Mer’ ompi noussut! (Föltámadott a tenger…)
Mer’ ompi noussut, kansain
Mer’ aava, vimmainen.
Niin taivasta kuin maata
Se pelästyksiin saattaa
Julmasti möyryten.
Kuulepas pauhu hurja,
Katsopas kuohu tuo!
Jos epäillyt sä lienet,
Nyt toki viimein tiennet:
Pois kahleens’ kansa luo!
Mer’ ärjyy, ulvoo, vonkuu,
Kuin peto raivoton;
Nieluunsa laivan vetää,
Ei pakoon päästä ketään,
Kaikk’, kaikki hukass’ on!
Hei! riehu vaan näin, riehu,
Kuin Noan aikoihin!
Sun pohjas milloin näytä,
Vaahtoines milloin täytä
Ain’ ylös taivaisin!
Ja taivaan kanteen sitten
Tää oppi kirjoita:
Kyll’ laiva päällä kulkee,
Ja meren alleen polkee,
Vaan mer’ on herrana!
Kääntäjä: Julius Krohn Suonio
Sándor Petőfi · Ferenc Szabó: Mer’ ompi noussut! (Föltámadott a tenger…)
(Hungarian Chamber Orchestra, Magyar Állami Operaház Zenekara, Kisz Központi Művészegyüttes Ének -és Zenekara)
Keväällä 1848 vallakumouksen aalto lakaisi Europan läpi. 15. maaliskuu 1848 Pestissa vallankumous puhkesi, Pestin nuoriso hyväksyi 12-kohtaisen ohjelman.
12-kohtainen ohjelma kertoo mitä Unkarin kansa haluaa
Rauha, vapaus, yhtenäisyys!
lehdistönvapaus, sensuurin poistaminen
oma hallitus Buda-Pestissa
vuotuinen parlamentti Pestiin
yhdänvertaisuus tuomioistuimen edessä
oma kansanarmeija
kaikki maksavat veroa
maaorjuuden lakkauttaminen
itsenäinen valamiesoikeus
kansallinen pankki
armeija vannoo valan perustuslaille; unkarilaiset sotilaat eivät mene ulkomaille ja ulkomaalaiset sotilaat eivät tule Unkariin
poliittisille vangeille vapautus
Unkarin ja Erdélyin (Transsilvania) yhdistäminen
Tasa-arvo, vapaus, veljeys!
12-kohtainen ohjelma
Sándor Petőfi: Kansallislaulu (Nemzeti Dal)
Ylös Magyar! huudot kaikaa –
Nyt jos milloinkaan on aika!
Orjatko vai vapahat te?
Nyt on valta, valitkaatte!
Magyarien jumalalle vannokaa,
Vannokaa,
Orjuuteen ei taivu
enää tämä maa!
Kirottuna meidän kansa
Kantanut on orjuuttansa;
Vaan ken vapaan’ eli, kuoli,
Orjan maat’ ei haudaks huoli!
Magyarien jumalalle vannokaa,
Vannokaa,
Orjuuteen ei taivu
enää tämä maa!
Kurja, ken ei maataan puolla,
Uskall’ ei sen eteen kuolla;
Hälle miero totta vainen
Kalliimp’ on kuin maansa maine.
Magyarien jumalalle vannokaa,
Vannokaa,
Orjuuteen ei taivu
enää tämä maa!
Ijäti ei kansan auta
Kalistella kahlerautaa.
Orjat oltiin, kehnot, halvat;
Kalskukoon jo vapaat kalvat!
Magyarien jumalalle vannokaa,
Vannokaa,
Orjuuteen ei taivu
enää tämä maa!
Taas saa nimi magyarlainen
Entisyyden puhtaan maineen;
Aikain tahra, häpeämme,
Yltä pois se peskähämme!
Magyarien jumalalle vannokaa,
Vannokaa,
Orjuuteen ei taivu
enää tämä maa!
Kiitollisna jälkikansa
Muistaa meitä urhoinansa,
Siunaellen hautojamme
Kertoilee se mainettamme.
Magyarien jumalalle vannokaa,
Vannokaa,
Orjuuteen ei taivu
enää tämä maa!
Kääntäjä: Uno von Schrowe
Kormorán yhtye: Sándor Petőfi - Kansallislaulu (Nemzeti Dal)
Ensimmäinen eduskunta (August von Pettenkofen)
Lajos Kossuth
Unkarilainen vallankumouksen hengellinen johtaja
(August Prinzhoferin maalaus)
Lajos Batthyány
vallankumouksen pääministeri
(Miklós Barabásin maalaus)
17. maaliskuu 1848 tuli perustetuksi unkarin Lajos Batthyányin hallitus ja alkoi toteuttaa 12-kohdan ohjelmaa.
Kesällä 1848 alkanut vapaussota, ja taistelut Itavallan Imperiumia vastaan ei tuonut ratkaisua, siksi Itavallan Habsburgit kutsuivat Venäjän keisarin avuksi voittamaan Unkaria. Heinäkuussa 1849 tulivat 200 tuhatta Venäjän sotilasta. 4. lokakuuta 1849 loppui vapaussota Itavallan ja Venäjän voittoon.
(István Szkicsák-Klinovszky)
Sen jälkeen alkoi kostaminen:
13 kenraalin ja pääministeri Lajos Batthyányin, lisäksi ainakin 130 vallankumouksellista teloitettiin,
monta sataa ihmistä vangittiin,
40-50 tuhatta sotilasta lähetettiin osaksi Habsburgin keisarillista armeijaa.
Sándor Petőfi: Vait’ on Eurooppa (Európa csendes, ujra csendes)
Vait’ on Eurooppa, tyyneks taipui,
Kapinain myrsky kaikk’ on laannut. –
Hyi häpeää! miks näin se vaipui,
Kun vapauttaan viel’ ei saanut?
Magyari nyt vain taisteleepi,
Muut jätti, pelkur’-orjat halvat;
He kahleitaan kalisteleepi,
Meill’ yksin kalisevat kalvat!
Vapaus, sulle, impi kallis,
Magyari verens’ uhriks tuopi,
Muut – jos vaan tohtis, herrat sallis –
Kentiesi kyynelöisen suopi.
Pitäiskö sentään epäilyksin
Ja peloin jatkaa taistelusta? –
Ei, kansan’, ei! – Jos seisot yksin,
Se lisätköön vaan uskallusta!
Sä seisot yksin, niinkuin yöllä
Täht’ ainoo pilvitaivahalla.
Muut silmät ummistui – sun vielä
Säihkeellä valvoo kirkkahalla.
Ja jos ei valvois meidän kansa,
Kuin synkäll’ yöllä tähden silmä,
Luulispa Luoja taivaassansa:
Tyhjyyteen uppos jo maailma.
Kääntäjä: Julius Krohn Suonio
Levente Szörényi - Sándor Petőfi: Vait’ on Eurooppa (Európa csendes, ujra csendes)
